Día de los Muertos -mekaaninen luuranko.

Kun koulussa tuli aiheeksi valmistaa joku mekaaninen päälle puettava tuote, sain heti ajatuksen meksikolaisesta kuolleiden päivä luurangosta. Halusin sille aukeavan suun ja kepeillä ohjattavat kädet. Se tulisi rinkan avulla päälle puettavaksi.

Ensiksi lähdin tutkimaan erilaisia mekanismeja suun aukaisemiseen. Päädyin lopulta hyödyntämään paksua muoviputkea. Samalla piirsin koko nuken 1:1 koossa paperille ja mekanismin kokonaisuutena. Hain myös tietoa, miten kuolleiden päivää juhlitaan Meksikossa ja muista meksikolaisista perinteistä. Lopputuloksena päädyin naisluurankoon juhlamekossa, pääkallo maalattuna sugar skull -tyylillä.

Pohjapiirrustukset.

Mallikuvia siitä minkä tyyppistä halusin: Iloinen luuranko ja kallon sugar skull -koristeluita.

 Aloitin ensin mekanismin tekemisestä. Jouduin uusimaan suunnitelmaani vähän, kun ensimmäinen ei toiminut halutulla tavalla. Päädyin valmistamaan mekanismin niin, että päätä pystyisi kääntämään hyvin ja myös jopa nostamaan hivenen ylöspäin. Leuan mekanismin naru menee rintakehän sisälle, mistä mekanismia pystyy ohjailemaan. Selkäpuolelle jätän käsien mentävät aukot rintakehän sisälle. Suunnittelin niin, että saan tuettua koko luurangon kiinni puiseen mekanismiin rintakehässä.

Ylhäällä ensimäisen mekanismin kokeiluja. Havaittavissa pieni ongelma. Luovuin alemmasta puupalasta ja kiinnitys tuli suoraan muoviputkeen.

 Mekanismista menee puiset sillat vanerinpalaan, jonka ompelin taskulla tiukasti kiinni reppuosaan. Reppua pidetään väärinpäin päällä, jotta luuranko tulee nukettajan eteen. Ompelin reppuun lisää tukihihnoja, jotta luurangon paino jakaantuu tasaisesti ja mukavasti repun kanssa.

Koko mekanismi luurangon sisällä. Luovuin myöhemmin ohjauskepistä ja laitoin langan päähän mustan puuhelmen.

Taskukiinnitys reppuun. Puuosat maalattu mustaksi.

 Mekanismin jälkeen siirryin tekemään itse pääkalloa. Halusin kokeilla taitojani veistämisessä, joten päätin veistää kallon uretaanilevypaloista. Pääkallon sisälle koversin taltalla ja vasaralla tilan leuan mekanismille. Kallo rakentui kolmesta osasta, takaraivosta, leuasta ja etuosasta. Maalasin kallon akryylimaaleilla. Porasin kalloon kolot kolmelle puutapille, jotka tukivat rakennetta kun liimasin takaraivon ja etuosan yhteen.

Veistetty kallo.

Puutappien paikat ja kallon sisusta.

Pohjamaalattu ja varjostettu kallo.

Koristeltu kallo

Rintakehän tekemisen aika tuli tässä välissä. Ensiksi rakensin kehikon solumuovista, jonka avulla sain rakennettua rintakehän perusmuodon. Pohjan päälle liimasin kuumaliimalla muotoa antamaan solumuoviputkista veistämiäni kylkiluita. Pintakäsittelyn tein paperoimalla kaksi kerrosta ja lopuksi maalasin päälle akryylimaaleilla.

Rintakehän kehikko.

Pintakäsittelyä vaille valmis rintakehä.

Käsivarsien luut tein veistämällä solumuoviputkea luun muotoon, laitoin niiden sisälle puukepit tueksi. Nivelet käsille tein parkkinahasta. Liimasin ja nidoin nahkasuikaleiden päät kiinni käsien puukeppeihin ja puisen mekanismin olkapääpaloihin. Kämmenet tein vanerista, johon liimasin päälle solumuovipaloja. Sormet ovat 1cm paksuista puurimaa, joiden palat on kiinnitetty toisiinsa karhunlangalla poraamieni reikien kautta.

Sormet ja kämmenet.

Käsivarsi

Kun luuranko oli kiinnityksineen valmis, alkoi vaatteiden valmistus. Ompelin mekon kirpputorilta löytämästäni isosta pyjamasta ja koululta löytämästäni täkkipussilakanasta. Kukat leikkasin irti kirpputorilta löytämästäni valkoisesta pitsipaidasta. Maalasin ne akryylimaaleilla ja ompelin käsin mekkoon kiinni. Hattu on solumuovia, jonka päälle ompelin/liimasin kankaan. Se pysyy päässä kallon sisälle menevällä kuminauhalla, jossa on nepparit kiinnitystä varten. Helman sisälle ompelin taskun lantioluuta varten. Tein solumuovista karkean lantioluunmuotoisen kehikon antamaan helmalle enemmän muotoa.

Valmis tuote.

Rintakehää.

Mekon salatasku takana

Hattu.

Valmis työ mallipiirrustuksen vieressä.